Loviisan vanhat talot -löytö

Olin eilen vierailemassa Loviisan vanhat talot tapahtumassa. Kyllä oli taas niin paljon kaunista katsottavaa, että saa pitkään sulatella kaikkea näkemäänsä.

Tapasin matkalla myös japanilaisen naisen, jonka kanssa sitten vietimmekin lopun päivää yhdessä. Hän oli niin kiitollinen siitä kun kerroin ja selitin hänelle asioita. Kyllä sitä taas heräsi omatkin silmät ulkomaalaisen seurassa huomaamaan miten harvinaista on tälläiset vanhojen talojen miljööt. Tai yleensäkin se, että maisemassa on tilaa, että voi nähdä taivaan. Tokiolainen ei näe kotonaan kuin vain pienen palan taivasta ja me taas saamme maalla nauttia avaruudesta, hiljaisuudesta ja pimeydestä ympärillämme. Eilinen oli siis suomalaisen designin, kulttuurin ja rakennushistorian päivä.

Ja sitten se minun löytö. Olen haaveillut jo vuosia, että voi kun löytäisin sellaisen kapean 1920-1930 -luvuilla käytetyn leivänpaahtimen. En pidä yhtään noista tällä hetkellä kaupassa olevista pienistä, pyöreistä leivänpaahtimista. Haaveissa on sitä vastoin ollut tuo lähes sata vuotta sitten käytössä ollut kapeampi leivänpaahdinmalli, johon saa sopivasti pari leipäpalaa. Kauaa ei siis tarvinnut eilen miettiä kun vihdoin haaveilemani leivänpaahdin tuli vastaan. Toki tunsin selässäni kun sitä koko päivän kannoin, mutta se on pientä. Vihdoin sain leivänpaahtimeni.

Kompostointi

Jokainen puutarhuri haluaa kompostin, niin myös minäkin. Tällä hetkellä käytössä on kolme erilaista kompostia.

Yksi on suljettu komposti, jonne vien keittiöstä syntyvät jätteet (perunan kuoret, omenan kannat, banaanin kuoret, teepussit etc). Tätä virkaa minulla hoitaa Kekkilän maapallokompostori.

Syksyn lehtiä varten minulla on kevyt verkkokompostori. Näitä on helppo pystyttää tarpeen mukaan uusiin paikkoihin ja ne sulautuvat hyvin maisemaan.

Ja sitten puutarha- ja käymäläjätteelle minulla on vielä puusta tehty kaksiosainen kompostori. Alla on vanha kattopellin pala, sitten risuja ja sen jälkeen vuoroin puutarhajätettä, lehtiä ja huussin tuotosta.

Näillä pärjää hyvin ja multaa syntyy...

Kasvimaan suunnittelua

Tänä vuonna kasvimaa ja kasvien kasvattaminen jäi hieman vähäiselle huomiolle kiireisen kevään ja alku kesän vuoksi. Niinpä ajattelin tarttua kerrankin ajoissa ensi vuoden kasvimaan suunnitteluun. Jos miettisi jo näin alkusyksystä ensi vuoden kasvatusasioita, niin jäisi reilusti aikaa työstää kasvimaata kuntoon kevättä varten.

Lueskelin omavaraistalouteen liittyen, että yhden hengen kasvikset saisi kasvatettua noin 5 aarin (500 m2) alueella. Oma tavoitteeni ei ole olla täysin omavarainen kasvisten suhteen, mutta jotain osviittaa tuosta luvusta kuitenkin saa. Käytössäni oleva maa on paikoin aika savista, joten ennen kuin saan maan parannettua niin satomäärät voivat jäädä aika pieniksi. Samoin rikkaruohot ovat suurena vaivana, ennen kuin saan kateasiat kuntoon ja suurimmat rikkaruohojuurikot poistettua. Niin ja tietysti luonto pakkasineen, kuivuuden ja liian kosteuden ja tuholaisten kanssa tekee myös oman osuutensa satomääriin, mutta pienikin oma sato on parempi kuin ei mitään.

Peruna
Wikipedian mukaan suomalainen syö vuodessa perunaa keskimäärin noin 50-60 kiloa. Omalla kohdallani pitäisin ehkä noin puolta pienempää lukua totuudenmukaisempana eli 20-30 kg. Jos näin aloittelevana perunankasvattajana onnistuisin saamaan 1-2 kg perunaa /m2 ja jos tavoitteeksi ottaisi vaikka 10 kg perunasadon niin sehän tarkoittaisi käytännössä noin reilu 3 m per suuntaansa olevaa aluetta.

Sipuli ja valkosipuli
Sipulia minulla kuluu vuoden mittaan paljon.  Näille voisi varata noin 5 m2 alueen. Valkosipulin voi laittaa maahan jo syksyllä, joten sopivan maatilkun voi kääntää valmiiksi jo syksyllä.


Porkkana ja palsternakka
Porkkana ja palsternakka ovat molemmat myös kasveja, jotka voi kylvää valmiiksi kevättä varten jo myöhään syksyllä. Näille voisi varata yhteensä myös noin 5 m2 alueen.

Pinaatti ja mangoldi
Pinaatti ja mangoldi ovat viihtyneet hyvin kasvimaallani. Näitä voisi ensi vuonnakin taas laittaa kasvamaan. Hirveän suurta määrää näitä ei kannata kuitenkaan kylvää, sillä ovat varsin satoisia. 2 m2 voisi olla näille varsin sopiva alue.

Kokeilupenkki
Sitten voisi olla yksi kokeilupenkki (5 m2), jossa voisi kokeilla eri kasvien viljelyä. Kaaleja en esimerkiksi ole onnistunut kasvattamaan tuholaisten vuoksi, vaikka olen käyttänyt harsoja apuna, joten parempi kokeilla näitä eri kasviksia ensiksi pienemmällä alueella, ennen kuin laittaa suuremman alueen tietylle kasville. Kokeilupenkissä voisi kokeilla esimerkiksi:

• Juuriselleri (esikasvatus tammikuusta lähtien)
• Punajuuri 
• Lanttu
• Nauris
• Kyssäkaali

Kasvatuslaatikko ja yrttipenkki
Ja kaiken tämän lisäksi on tietysti vielä raparperi, marja- ja hedelmäpensaat, omenapuut, tomaatit (esikasvatus maaliskuu) kasvatuslaatikoissa salaatit, retiisit ja kesäkurpitsat ja yrttipenkkissä yrttejä. 27 m2 peltoalaa on sen verran paljon lapiolla käännettäväksi, etten vielä ensi vuonna saa kaikkea käyttöön, mutta tuo määrä voisi olla tavoitteeni. Nyt voisi ottaa käyttöön 1/3 suunnitellusta alasta ja laittaa loput pressun alle muhimaan rikkaruohojen tappamiseksi.

Kelsiturkista ja villapaidasta tuunaten

Tuunasin jokin aika sitten kelsiturkista kiikkutuolin maton. No, jotain käyttöähän niille lopuille kelsiturkin paloillekin piti keksiä, joten tuunasin niistä sitten itselleni pienen takin.

Koska kelsturkin takakappale oli käytetty kiikkutuolin mattoon, niin jotain piti keksiä tilalle. Sopivasti kaapista löytyi pesussa vahingossa kutistunut, huopunut villatakki.Siitäpä sitten ratkomaan villatakin takaosaa irti ja ompelemaan se kiinni kelsiturkkiin.

Hieman lisää pituutta takkiin sain villatakin kauluksesta, josta tuli oiva resori takin takaosaan. Kelsiturkin etuosaan lisäsin villatakin etuosan kappaleita. Villatakin hihoista saa vielä hyvät säärystimet. Nyt on lämmintä syksyn viimaan.

Omenasadon säilöntää

Omenasadosta on tullut tänä vuonna monin paikoin varsin runsas. Keväällä omenapuut olivat täynnä kukkia ja nyt täynnä omenoita.

Tavallisesti olen syönnyt siltään suurimman osan syysomenoista ja vain osan olen keittänyt soseeksi tai lingonnut mehuksi. Nyt satoa on kuitenkin sen verran runsaasti, että päätin kuivata osan sadosta.

Voi että nämä kuivatut omenat ovat hyviä. Osaan laitoin mausteeksi kanelia ja ruokosokerisiirappia, mutta suurimman osan kuivasin ilman mitään mausteita.

Tähän mennessä olen kuivannut noin reilun sankollisen omenoita, mutta ovat niin hyviä, että ehkä pitää kuivata vielä hieman lisää, etteivät lopu jo ennen joulua.

Kyllä ovat omenapuut tehneet hyvää työtä tänä vuonna. Pitääkin muistaa heittää syyslannoitetta reilulla kouralla.

Kuistin penkki

Vallan unohtui esitellä kuistille nikkaroitu penkki.

Kyllästyin siihen, kun kuisti oli aina täynnä kaiken maailman työkaluja sikin sokin. Ei siis kovin kutsuva eteinen. Sitten mieleen tuli, että kuistillehan sopisi hyvin penkki, jonka kannen saisi auki ja alaosassa voisi säilyttää kaikkea mahdollista tarviketta.

Paikalliselta sahalta saa sopivasti helmiponttipanelia ja ei kun nikkaroimaan. Kehikko, päälle paneelit ja hieman maalia pintaan. Maalina käytin Uulan öljymaalia, jota sattui löytymään sopivasti pieni purkki.

Nyt ei pyöri enää oksasakset, sähköjohtokelat, hiekkapaperit, suojalasit, kuulosuojaimet ja kaikki muut, jatkuvassa käytössä olevat, tarvikkeet pitkin lattioita.

Menneiden aikojen salit

Olen aina ollut kiinnostunut menneiden aikojen elämänmenosta. Niinpä pidän suurena aarteena vuoden 1929 Kotiliesi-lehtiä, jotka aikoinani löysin kirpputorilta.

Selasin lehtiä taas artikkeleita lukien ja mukavia mainoksia katsellen. Tällä kertaa kiinnitin huomiota useampaan juttuun tuon ajan saleista.

Jutuissa nousi aina esiin se, miten ainutlaatuisia paikkoja nämä salit olivat. Lapsilta saattoi olla pääsy kielletty saliin, paitsi silloin kun äiti kävi kastelemassa salissa olevia viherkasveja. Isot kasvit salissa tuntuivat olevan osa salien taikaa.

Sali oli talon hienoin paikka ja monessa talossa salia käytettiin vain vieraiden kyläillessä. Salin huonekalut oli myös sen verran arvokkaita, että hienoja kankaita haluttiin suojella kevään ja kesän voimakkaalta valolta. Lehdestä löytyykin ohje, kuinka salin laiskanlinnalle voi tehdä suojuksen. Huonekalusuojukset olivat huonekalujen suojana koko kesän ajan, paitsi silloin kun vieraat tulivat. Silloin suojat otettiin hetkeksi pois.

Kun vertaa saleja nykypäivän olohuoneisiin, niin huomaa miten maailma on muuttunut. Toki vieläkin olohuone on se, mihin vieraat ohjataan, mutta poissa on se taianomaisuus. Olohuoneesta on tullut arkinen paikka, paikka jossa ollaan joka päivä ja jota käytetään ehkä eniten valveillaoloajasta. Mielenkiintoista.

Kelsiturkista kiikkutuolin matto

Minusta on tullut viime vuosina suuri kiikkutuolin ystävä. Siinä on niin mukava aloittaa päivä aamuteetä juoden. Samoin siihen on kiva istahtaa hetkeksi ruuan jälkeen pohtimaan seuraavia töitä ja illalla siitä on hyvä katsella telkkaria.

Mitä enemmän olen kiikkutuolia käyttänyt, olen oppinut ymmärtämään, miksi vanhemmat ihmiset haluavat kiikkutuoliin suojan, kiikkutuolimaton. Vaikka kiikkutuoli onkin mukava istua, niin kyllähän ne selkänojan pinnat alkavat selässä tuntua, varsinkin jos tuolissa pidemmän aikaa kerralla istuu.

Niinpä minäkin aloin haaveilemaan jonkinlaisesta pehmusteesta kiikkutuoliin.  Ensimmäisenä mieleen tuli lampaantalja, mutta aika kalliita ovat, varsinkin haaveilemani tummat taljat. Sitten keksin, että kirpputorithan pursuavat vanhoja kelsiturkkeja ja myös niitä tummasävyisiä löytyy. Niinpä siis tuumasta toimeen ja kirpputoreilla silmät auki.

Eipä tarvinnut kelsiturkkia pitkään kirpputoreilta etsiä, kun vastaan tuli juuri sopivan värinen, pitkä naisten, ehkä noin 70-luvulla tehty, turkki sopuhintaan. Mäntysuopaa peliin ja takki pesuun ja siitä sitten jatkotyöstämään ja saumoja auki ratkomaan. Takin selkäpuolesta tuli oikein hyvä ensimmäinen kappale ja etupuolen helmasta, paloja yhdistelemällä loput. Ainoastaan kaksi saumaa jouduin siis ompelemaan (etukappaleiden yhdistäminen ja liittäminen selkäpuolen palaan), loput hoitui purkamalla ja leikkaamalla. Tyytyväinen olen. Kelsiturkki sai uuden elämän ja minä kaivattua pehmustetta kiikkutuoliin.

Kaappien tuunaus hyllypapereilla ja vahakankaalla

Kylläpä sitä voikin olla iloinen siisteistä kaapeista.

Lapsuudessani kaapeissa oli aina hyllypaperit, mutta nykyään hyllypapereita alkaa olla jo vaikea löytää kaupoista. Onnistuin kuitenkin löytämään vanhan talon henkeen sopivia hyllypapereita vielä muutaman rullan ja niitä sitten innolla laitoin talossa oleviin kaappeihin.

Kylmässä eteisessä olevaan kaappiin laitoin myös hyllylautojen päälle Ikean vahakangasta. Se on näin helpompi pitää puhtaana, kun voi pyyhkiä reilusti kostealla rätillä.

Keittiökaappi oli myös kuin mitoitettu Ikean muovilaatikoille. Laitoin niitä sitten muutamalle hyllylle, kuin tuplavarmistukseksi, ettei vain hiiret pääse kaappissa oleviin tavaroihini, jos onnistuvat tulemaan tupaan.

Kyllä nyt silmä lepää...

Mattojen kuivausteline

Tuli taas tänä kesänä pestyä useampia mattoja. Se on jotenkin niin mukavaa hommaa.

Olen jo varmaan lähemmäksi 20 vuotta pessyt mattoni painepesurilla ja hyvin ovat matot sen kestäneet. Mökillä homma on hoitunut laiturilla ja kuivalla maalla pressun päällä, loivassa alamäessä.

Veden äärellä huuhtominen on tietenkin ollut helpompaa, kun maton on voinut jättää järveen huuhtoitumaan. Kuivalla maalla on huuhtomisen suhteen pitänyt hieman säveltää. Olen kokeillut huuhtomisessa erilaisia isoja astioita ja tällä hetkellä homma hoituu "huuhtelulinjastossa". Esihuuhtelun teen parissa isossa muovisessa paljussa ja sitten hulautan maton 200 litran sadevesitynnyriin. Isompien mattojen kohdalla olen vielä vaihtanut sadevesitynnyrin veden ainakin kertaalleen.

Ja sitten se maton kuivaaminen. Talon julkisivun rakennustelineet ovat olleet mitä mainioin mattojen kuivausteline. Juuri täydellisen kestävät ja riittävän pitkät. Siinä sitä onkin taas keksimistä, että millaisella virittelyllä saa telineiden purkamisen jälkeen matoille sopivan kuivastelineen kehitettyä.

Kanelin tuoksua eli kun kasvikuivuri saapui taloon

Niin saapui tähänkin taloon vihdoin hyötykasvikuivuri ja nyt on laite päällä koko ajan. Päädyin Evermat-merkkiseen hyötykasvikuivuriin, jota moni piti hyvänä vaihtoehtona enemmän kuivaavalle. Käyttöohje sisälsi niin paljon kirjoitusvirheitä, että rupesi jo hymyilyttämään, mutta itse laita on toiminut loistavasti.

Ensimmäisenä kuivuriin pääsi banaanit, joista tuli niin hyviä, että korvaavat karkit mennen tullen. Seuraavaana kokeiluvuorossa oli omenat ja ai että, kyllä tuli niistäkin hyviä. Kaneelin tuoksu omenoita kuivattaessa oli kyllä niin huumaava, että korvapuustihammasta alkoi kovasti pakottamaan.

Ajatuksena on käyttää kuivuria näiden herkkujen lisäksi varsinkin nokkosten, yrttien ja juuresten kuivaamiseen. Pienessä perheessä varsinkin keittojuurekset ovat sellaisia, että niitä menee kerralla vain  pieniä määriä ja loppu juureksesta meinaa näivettyä jääkaapissa. Nyt olisi tarkoituksena kuivata kaikenlaisia juureksia, joita voisi sitten viskaista esimerkiksi erilaisten keittojen joukkoon makua antamaan. Ja saa nähdä mitä kaikkea sitä vielä intoutuukin kuivaamaan.

Koivunsiemenet lentää

Koivunsiemenet ovat lentäneet jo toista viikkoa siihen malliin, että taitaa olla tämän kesän ulkomaalaukset tehty. Siemenet tarttuvat niin ikävästi juuri maalattuun pintaan, ettei viitsi ainakaan kovin näkyvälle paikalle tulevia pintoja pahemmin maalailla.

Vanha kanssa totesi, että 9 viikkoa siitä, kun koivun siemenet ilmestyvät leijalemaan, sataa lunta. Laskeskelin tuossa, että jos vanhan kansan ennustukset pitää paikkansa, niin tänä vuonna lunta saadaan jo syyskuun puolen välin jälkeen.