Puulaatikot

Sitä meinaa aina unohtaa, että talo kätkee kaikenlaisia löytöjä, kun vain hieman silmiään avaa. Mietin eilen, että pitää varmaan ostaa seuraavan kerran kaupassa käydessä muutama muovilaatikko kaiken maailman kukkaruukuille, joita pyörii varastohuoneen pöydällä ja nurkissa. Onneksi kuitenkin pysähdyin hetkeksi miettimään tuota ylimääräisen tavaran ostamista. Miksi ostaa lisää tavaraa kun liiterin nurkissa pyöri näitä ihastuttavia puulaatikoita ja muitakin puisia astioita Hieman vettä ja sopivasti kuurausta päälle ja niin on taas tavaroita otettu hyötykäyttöön.

Huussin ehostus

Ulkohuussi sai pienen ehostuksen kunnon pesun ja maalin muodossa.

Koska kyseessä oli lautarakennus ja laudat olivat jo valmiiksi paikoin hieman huonossa kunnossa, niin uskalsin pestä pinnan painepesurilla. Sen jälkeen maalasin huussin antiikkiverstaan keittomaalilla. Kyllä se vaan pitää paikkansa, että kun laittaa maalia pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta.

Huussin sisällä en tehnyt tällä kertaa kunnostustöitä, sillä niille ei ollut akuuttia tarvetta. WC-paperirullatelineiksi laitoin Ikeasta ostamiani telineitä.

Ja seinälle laitoin hieman afrikkalaista taidetta, kirjasta tulostettuna ja laminaattiin vuorattuna.

Eiköhän näillä tuunauksilla pärjätä, ainakin jonkin aikaa.

Hyttyssuoja pitsiverhosta

Vanhan talon ilmanvaihdon varmistamiseksi ikkunoiden auki pitäminen on elinehto. Mutta mites pitää ikkunoita auki kesällä, kun sisään tulee kasapäin kärpäsiä. Ratkaisuksi tähän ongelmaan olen puuhaillut pikkuhiljaa hyttyssuojia. Ajatuksena on saada joka huoneeseen oman näköinen hyttyssuoja.

Kierrätyshengessä hyttyssuojan kehikot on tehty vanhoista, puisista jalkalistoista ja muovisen hyttysverkon sijaan on käytetty vanhoja pitsiverhoja.

Ihan ei mennyt tämä projekti putkeen, sillä jalkalistat osoittautuivat niin kovaksi materiaaliksi, ettei nitojani teho tuntunut oikein riittävän. Välillä paukuttelin niittejä vasaralla syvemmälle ja välillä otin avuksi nupinaulat.

No, oleellistahan ei ole se millaista reittiä pitkin pääsee perille vaan se, että pääsee perille. Kyllä nyt taas kelpaa tuulettaa...

Työhanskat ojennukseen

Kyllästyin siihen, kun työhanskani lojuivat aina kuistin tuolien päällä epämääräisinä kasoina. Niin, minulla on aina useita eri työhanskoja käytössä. On puutarhahommiin omat, maalaamiseen toiset, kosteisiin hommiin kolmannet etc.

Ratkaisuksi rumiin työhanskakasoihin tuunasin talon varastoista löytyneestä vanhasta puulaatikosta työhanskalaatikon.

Tämä tuunaminen oli nopeasti tehty. Puulaatikosta puuttui sopivasti yksi lauta edestä, joten pesin vain laatikon, porasin reiät sivuihin, pujotin narun reikiin, tein solmut narun päihin ja ripustin laatikon roikkumaan eteisen naulakkoon. Nyt ei työhanskat ole epäsiististi tuolien päällä vaan kauniisti omassa laatikossaan.

Riukuja seinään ja katosta roikkumaan

Vanhoissa taloissa on vaikea välttää hiirien vierailua, varsinkin jos talossa ei ole läsnä koko talvea.  Sisätiloissa olen yrittänyt löytää kaikki mahdolliset hiirien mentävät kolot ja tukkia niitä, mutta aivan 100% en siinä ole vielä onnistunut. Samoin käytössä on myös sähköiset hiirenkarkoittimet.

Eteisessä ja kuistilla olen askeleen jäljessä hiirien kulkureittien tukkimisessa, joten toisenlaisena pikaratkaisuna on mattojen nostaminen suojaan, siksi aikaa kun itse on talvella poissa paikalta. Tällöin hiirten vierailun jäljiltä mahdolliset hiirenpapanat on helppo havaita, poistaa ja siivota. Mattojen suojapaikaksi kehitettiin katosta riippuva riuku, johon matot on helppo nostaa ja josta ne  saa myös nopeasti takaisin käyttöön. Riukuratkaisu toteutettiin laittamalla kiinnikkeet kattoparruun ja niihin sakkelin avulla kettingit, joissa puuriuku lepää.

Saunan eteinen on myös mahdollinen paikka hiirien vierailulle, joten sinne laitettiin myös riuku, johon matot voi nostaa suojaan. Tällä kertaa kiinnitystä varten seinään laitettiin puiset tukilevyt, joihin sahattiin kolo riulle. Riuku lepää näiden kolojen varassa.

Toki hiiret voivat seiniä pitkin kiipeillä noiden riukujenkin päälle, mutta eivät varmaankaan jää sinne asustelemaan.

Naulakon maalaaminen väripigmenttiä hyödyntäen

Ostin joskus aikoinaan muutaman purkin Uulan väripigmenttejä, mutta jostain syystä ne jäivät silloin käyttämättä. Nyt kun teimme pienen kasvojen kohotuksen saunan eteiseen, niin nämä varastoissani olevat väripigmentit tulivat jälleen mieleen.

Eteisessä ollut vanha naulakko näytti hieman kulahtaneelta uutukaisella paneelipinnalla ja kaipasi jotain väriä pintaansa. Pienen naulakon vuoksi ei tehnyt mieli kuitenkaan ostaa mitään uutta isoa maalipurkkia, joten väripigmentti kuulosti juuri sopivalta ratkaisulta.

En ole vielä päättänyt, että maalaanko seinät valkoiseksi, joten halusin valita naulakon värin niin, että se sopisi hyvin myös valkoista taustaa vasten. Niinpä valitsin Uulan grafiitti (harmaa) pigmentin, jolla sävytin Uulan valkoista maalia.

Väripigmenttien käyttö on varsin helppoa. Käytännössä tein ensin tärpätistä ja väripigmentistä sellaista tahnaa ja siihen sitten lisäsin Uulan maalia joukkoon seosta koko ajan hämmentäen. Tärpätin sijaan olisin mielummin käyttänyt vernissaa tahnan tekemiseen, mutta sitä ei tällä kertaa ollut käden ulottuvilla. Tärpätti toimii myös ok. Joissain ohjeissa kehoitetaan lisäämään tuota väritahnaa sävytettävään maaliin, mutta minä tein tämän toisinpäin, eli lisäsin tahnaan sävytettävää maalia. En tiedä sitten, että haittaako tuo järjestys.

Kätevää oli tämä väripigmentillä sävyttäminen. Ei tarvinnut ostaa erikseen uutta maalia ja vanha esine sai uuden maalipinnan yhdessä hujauksessa.

Kuistin penkki

Vallan unohtui esitellä kuistille nikkaroitu penkki.

Kyllästyin siihen, kun kuisti oli aina täynnä kaiken maailman työkaluja sikin sokin. Ei siis kovin kutsuva eteinen. Sitten mieleen tuli, että kuistillehan sopisi hyvin penkki, jonka kannen saisi auki ja alaosassa voisi säilyttää kaikkea mahdollista tarviketta.

Paikalliselta sahalta saa sopivasti helmiponttipanelia ja ei kun nikkaroimaan. Kehikko, päälle paneelit ja hieman maalia pintaan. Maalina käytin Uulan öljymaalia, jota sattui löytymään sopivasti pieni purkki.

Nyt ei pyöri enää oksasakset, sähköjohtokelat, hiekkapaperit, suojalasit, kuulosuojaimet ja kaikki muut, jatkuvassa käytössä olevat, tarvikkeet pitkin lattioita.

Kelsiturkista kiikkutuolin matto

Minusta on tullut viime vuosina suuri kiikkutuolin ystävä. Siinä on niin mukava aloittaa päivä aamuteetä juoden. Samoin siihen on kiva istahtaa hetkeksi ruuan jälkeen pohtimaan seuraavia töitä ja illalla siitä on hyvä katsella telkkaria.

Mitä enemmän olen kiikkutuolia käyttänyt, olen oppinut ymmärtämään, miksi vanhemmat ihmiset haluavat kiikkutuoliin suojan, kiikkutuolimaton. Vaikka kiikkutuoli onkin mukava istua, niin kyllähän ne selkänojan pinnat alkavat selässä tuntua, varsinkin jos tuolissa pidemmän aikaa kerralla istuu.

Niinpä minäkin aloin haaveilemaan jonkinlaisesta pehmusteesta kiikkutuoliin.  Ensimmäisenä mieleen tuli lampaantalja, mutta aika kalliita ovat, varsinkin haaveilemani tummat taljat. Sitten keksin, että kirpputorithan pursuavat vanhoja kelsiturkkeja ja myös niitä tummasävyisiä löytyy. Niinpä siis tuumasta toimeen ja kirpputoreilla silmät auki.

Eipä tarvinnut kelsiturkkia pitkään kirpputoreilta etsiä, kun vastaan tuli juuri sopivan värinen, pitkä naisten, ehkä noin 70-luvulla tehty, turkki sopuhintaan. Mäntysuopaa peliin ja takki pesuun ja siitä sitten jatkotyöstämään ja saumoja auki ratkomaan. Takin selkäpuolesta tuli oikein hyvä ensimmäinen kappale ja etupuolen helmasta, paloja yhdistelemällä loput. Ainoastaan kaksi saumaa jouduin siis ompelemaan (etukappaleiden yhdistäminen ja liittäminen selkäpuolen palaan), loput hoitui purkamalla ja leikkaamalla. Tyytyväinen olen. Kelsiturkki sai uuden elämän ja minä kaivattua pehmustetta kiikkutuoliin.

Kaappien tuunaus hyllypapereilla ja vahakankaalla

Kylläpä sitä voikin olla iloinen siisteistä kaapeista.

Lapsuudessani kaapeissa oli aina hyllypaperit, mutta nykyään hyllypapereita alkaa olla jo vaikea löytää kaupoista. Onnistuin kuitenkin löytämään vanhan talon henkeen sopivia hyllypapereita vielä muutaman rullan ja niitä sitten innolla laitoin talossa oleviin kaappeihin.

Kylmässä eteisessä olevaan kaappiin laitoin myös hyllylautojen päälle Ikean vahakangasta. Se on näin helpompi pitää puhtaana, kun voi pyyhkiä reilusti kostealla rätillä.

Keittiökaappi oli myös kuin mitoitettu Ikean muovilaatikoille. Laitoin niitä sitten muutamalle hyllylle, kuin tuplavarmistukseksi, ettei vain hiiret pääse kaappissa oleviin tavaroihini, jos onnistuvat tulemaan tupaan.

Kyllä nyt silmä lepää...

Lakanaverhot

Olen pitkään etsinyt verhoja tuvan ikkunoihin. Niitä oikeita ei vaan tunnu löytyvän, joten päätin laittaa väliaikaisiksi verhoiksi vanhoja pitsilakanoita. Se on aina yhtä hämmentävää, miten paljon verhot muuttavat koko tilan tunnelmaa. Nyt tuvan tunnelma on paljon pehmeäpi kun tuli niin paljon valkoista tummille seinille.

Seuraavaksi pitääkin vielä ommella salusiiniverhot yhteen ikkunaan, niin eiköhän näillä verhoilla muutaman vuoden pärjää, kunnes ne oikeat verhot löytyvät.

Kasveja piirroksin

Kasviaiheisten opetustaulujen kaveriksi löytyi vanha koulukirja, joka sisältää toinen toistaan ihanampia piirroksia tutuista kasveista. Mieli tekisi kehystää muutama sivu tauluksi. Niin...ja entäpä jos ensi kesänä keräisi muutamia kasveja, kuivaisi ne vanhaan tyyliin ja tekisi niistä jonkun kesätaulun :)

Ajan tasalla

Hieman lommoinen kattilankansikello tarttui mukaan kirpputorilta. Euron ostos muistuttamassa että kellonkin voisi toteuttaa luovemmin. Kattilankansi sopii keittiöön. Mitähän sitä keksisi makuuhuoneeseen tai kirjastohuoneen puolelle...

Wiestitysväline

Aivan ihana 1930-luvulla tuotannossa ollut Continental kirjoituskone tuli vastaan kirpputorilla ja aivan pilkkahintaan. Miten mukavalta tuntuu jättää kotona viestejä perheenjäsenille vanhaan tyyliin, paperille naputtaen. Ei kaiken tarvitse olla sähköistä.

Opetustaulut

Kirpputoreilla kiertäminen kannattaa. Pitkään hakusessa ollut kasviaiheinen opetustaulu työhuoneeseen löytyi ja vielä väritkin aivan minun makuuni :)

Mainonnan uhri

Yleensä en pidä uusiotuotetuista jutuista vaan huonekalujen pitää olla oikeasti vanhoja, mutta kun eilen näin Niemen Wakka malliston kuvia lehdessä, niin pakko oli mennä lisää katsomaan kuvia netistä. Nyt pitäisi vaan saada lottovoitto...

Kukkataulu

Aurinko jo kovasti muistuttaa kesästä. Ennen kuin pihan kukat heräävät eloon, niin voisi tehdä näistä vanhoista korteista vaikka kukkataulun.