Kunnostusta vaativa pesukomuutti

 

Talon kätköistä löytyi tälläinen pesukomuutti vanhus. Hieman on saanut kolhuja matkan varrella. Maali rapisee ja kannen ja oven palat ovat irronneet liitoksistaan.

Pesukomuutti voi näyttää ensi alkuun pahalta, mutta näen silmissäni jo millainen kaunotar tästä vielä tulee. Vaatii vain pientä rasputusta, palojen uudelleenliimaamista, maalia pintaan ja uudet saranat.

Kaapin mittasuhteet ovat niin kohdallaan ja tuo kahva on aika suloinen. Tästä tulee vielä hyvä kaappi, vaikka saunan eteiseen. Siihen mahtuu hyvin jotain pientä, kuten istuinalusia, ylimääräisiä pyyhkeitä etc. Pientä puhdetyötä siis luvassa.

Kannellisesta puusaavista yöpöytä

Vanha kannellinen puinen saavi toimittaa tällä hetkellä yöpöydän virkaa. Yöpöytätoiminnon lisäksi saavi toimii myös säilytystilana, jota ei ole koskaan liikaa.

Puusaavi on talon löytöjä, eikä kaivannut muuta kun kunnon pesun mäntysuovalla. Saavi oli ollut vuosia kylmässä ullakkotilassa, joten hieman mietin, että miten saavin ympärillä olevat vanteet tulevat pysymään kun toin saavin lämpöiseen tilaan ja vielä patterin viereen, mutta hyvin on siinä pysynyt kasassa.

Ihania nämä vanhat esineet. Pinta on saanut kauniin patinan ja astian kulmat ovat kuluneet vuosien käytössä ihanan pehmeiksi. Ihailtavaa ammattitaitoa ollut näiden esineiden tekijöillä.

Vanhat jakkarat

Pidän paljon pienistä jakkaroista. Ne ovat mielestäni jotenkin söpöjä ja lisäksi ne ovat varsin käteviä.

Löysin talon kätköistä kaksi pientä jakkaraa. Niitä on käytetty ehkä lypsyjakkaroina, sillä ne löytyivät navettarakennuksesta.

Hieman ovat tietysti kuluneita, mutta toisaalta ovat juuri sellaisina aidon tuntuisia.

Pesin jakkarat ja nostin ne kuistille ajatuksena hieman maalailla tai muuten kunnostaa niitä. Mutta kuinkas kävikään. Huomaan käyttäväni niitä jo nyt jatkuvasti. Ne ovat niin käteviä esimerkiksi maalaushommissa. Ei tarvitse kyykkiä ihmeellisissä asennoissa, kun voi sitä vastoin istahtaa jakkaralle. Olen nähnyt monen ihmisen käyttävän vastaavanlaisia jakkaroita myös tulta uuniin sytyttäessä. Monenmoista käyttöä jakkaroilla siis.

Joskus sitä on hyötyä siitä, että on suhteellisen lyhyt ihminen. Nämä vanhat tavarat ovat mittakaavaltaan minulle niin sopivia, koska entisaikojen ihmiset olivat hieman lyhyempiä.

Kuistin penkki

Vallan unohtui esitellä kuistille nikkaroitu penkki.

Kyllästyin siihen, kun kuisti oli aina täynnä kaiken maailman työkaluja sikin sokin. Ei siis kovin kutsuva eteinen. Sitten mieleen tuli, että kuistillehan sopisi hyvin penkki, jonka kannen saisi auki ja alaosassa voisi säilyttää kaikkea mahdollista tarviketta.

Paikalliselta sahalta saa sopivasti helmiponttipanelia ja ei kun nikkaroimaan. Kehikko, päälle paneelit ja hieman maalia pintaan. Maalina käytin Uulan öljymaalia, jota sattui löytymään sopivasti pieni purkki.

Nyt ei pyöri enää oksasakset, sähköjohtokelat, hiekkapaperit, suojalasit, kuulosuojaimet ja kaikki muut, jatkuvassa käytössä olevat, tarvikkeet pitkin lattioita.

Kelsiturkista kiikkutuolin matto

Minusta on tullut viime vuosina suuri kiikkutuolin ystävä. Siinä on niin mukava aloittaa päivä aamuteetä juoden. Samoin siihen on kiva istahtaa hetkeksi ruuan jälkeen pohtimaan seuraavia töitä ja illalla siitä on hyvä katsella telkkaria.

Mitä enemmän olen kiikkutuolia käyttänyt, olen oppinut ymmärtämään, miksi vanhemmat ihmiset haluavat kiikkutuoliin suojan, kiikkutuolimaton. Vaikka kiikkutuoli onkin mukava istua, niin kyllähän ne selkänojan pinnat alkavat selässä tuntua, varsinkin jos tuolissa pidemmän aikaa kerralla istuu.

Niinpä minäkin aloin haaveilemaan jonkinlaisesta pehmusteesta kiikkutuoliin.  Ensimmäisenä mieleen tuli lampaantalja, mutta aika kalliita ovat, varsinkin haaveilemani tummat taljat. Sitten keksin, että kirpputorithan pursuavat vanhoja kelsiturkkeja ja myös niitä tummasävyisiä löytyy. Niinpä siis tuumasta toimeen ja kirpputoreilla silmät auki.

Eipä tarvinnut kelsiturkkia pitkään kirpputoreilta etsiä, kun vastaan tuli juuri sopivan värinen, pitkä naisten, ehkä noin 70-luvulla tehty, turkki sopuhintaan. Mäntysuopaa peliin ja takki pesuun ja siitä sitten jatkotyöstämään ja saumoja auki ratkomaan. Takin selkäpuolesta tuli oikein hyvä ensimmäinen kappale ja etupuolen helmasta, paloja yhdistelemällä loput. Ainoastaan kaksi saumaa jouduin siis ompelemaan (etukappaleiden yhdistäminen ja liittäminen selkäpuolen palaan), loput hoitui purkamalla ja leikkaamalla. Tyytyväinen olen. Kelsiturkki sai uuden elämän ja minä kaivattua pehmustetta kiikkutuoliin.