Kevät keikkuen tulevi

Kyllä on taas viime päivät olleet niin kesäisen näköisiä, että melkein voi unohtaa olevan vasta tammikuu.
Nenäkin jo kertoo, että siitepölyä on ilmasta. Ehkä kantautuu vielä muilta mailta, mutta selvästi leppä muistuttelee jo kevään tulosta.

Ajatuksetkin jo harhailevat tulevassa kasvukaudessa. Kohta voisi laittaa ensimmäiset taimet kasvamaan. Ainakin muutaman viikon päästä on tomaatin taimien sika. Sitä ennen toki ensi viikolle luvattu talvisempi keli muistuttaa, ettei kannata liikaa hötkyillä. Talvihan se vielä on.

Maaliskuun taimet

Kun pari viikkoa sitten laitoin tomaatin siemenet itämään, niin luulin ettei ikivanhoista siemenistä itäisi juuri yksikään. No toisin kävi. Nyt on sitten useampi rahkapurkki täynnä taimia ja joissain jo sirkkalehtien lisäksi tullut muitakin lehtiä eli koulimisen aika.

Useampana vuonna olen yrittänyt itsepäisesti kasvattaa tomaatteja, mutta hieman se on haasteellista ilman kasvihuonetta. Viime vuonna sain muutaman tomaatin, mutta edellisenä vuonna ei satoa pahemmin tullut. Itse kasvatetut tomaatit ovat kuitenkin niin hyviä, että itsepäisesti yritän joka vuosi. Haaveissa toki, että saisin jossain vaiheessa rakennettua kasvihuoneen, jolloin tomaattien kasvukausi pitenisi huomattavasti.

Tomaatintaimien lisäksi itämässä on mukulasellerin siemeniä. Viimeksi kun niitä kasvatin niin meinasi kasvukausi jäädä niilläkin hieman liian lyhyeksi. Toinen haaste on varmaan savinen maa. Tänä vuonna ajattelin kokeilla sellerin kasvatusta kasvulavassa, jossa minulla on hieman toisenlainen multaseos.

Viime vuotisia merkintöjä tuossa juuri katselin ja huomasin, että eihän tässä ole enää kuin reilu kuukauden päivät niin voi laittaa samettikukatkin jo itämään. Kevät tulee aina jotenkin yhtä yllättäin.

Helmikuun valkoiset puut

 Kyllä luonto osaa järjestää niin kaunista ja monipuolista ihailtavaa. Syksyllä  ruska ja pakkasen lauhtuessa sokerikuorrutetut puut. Vaikka mieli jo vaeltelee kesän taimiasioissa niin kyllä minä nautin talvestakin. Ei kyllästytä vielä yhtään. Nyt kun aurinkokin näyttäytyy useammin niin talven, lumen kauneus pääsee oikein oikeuksiinsa. Kuukausi niin omenapuiden leikkaukset jo mielessä ja parin kuukauden päästä jo istutusasiat kovasti pinnalla. Paras nauttia nyt siis näistä luonnon taideteoksista.

Marraskuinen päivä

Onhan se sen verran harvinaista herkkua, että maa on valkoinen jo marraskuussa, että piti se ikuistaa valokuviin. Ensi viikolle onkin jo luvassa plus asteita, joten nämä vähäiset lumet saavat varmaan kyytiä.

Ihana oli ilma taas tänään puuhastella ulkona kun kovin pakkanen on jo hellittänyt ja mittari näytti juuri ja juuri pakkaslukemia. Tuli karsittua myrskyn kaatamaa puuta ja napsittua samalla havuja talvikoristeita varten. On se talvi vaan kaunista aikaa...

Riukuja seinään ja katosta roikkumaan

Vanhoissa taloissa on vaikea välttää hiirien vierailua, varsinkin jos talossa ei ole läsnä koko talvea.  Sisätiloissa olen yrittänyt löytää kaikki mahdolliset hiirien mentävät kolot ja tukkia niitä, mutta aivan 100% en siinä ole vielä onnistunut. Samoin käytössä on myös sähköiset hiirenkarkoittimet.

Eteisessä ja kuistilla olen askeleen jäljessä hiirien kulkureittien tukkimisessa, joten toisenlaisena pikaratkaisuna on mattojen nostaminen suojaan, siksi aikaa kun itse on talvella poissa paikalta. Tällöin hiirten vierailun jäljiltä mahdolliset hiirenpapanat on helppo havaita, poistaa ja siivota. Mattojen suojapaikaksi kehitettiin katosta riippuva riuku, johon matot on helppo nostaa ja josta ne  saa myös nopeasti takaisin käyttöön. Riukuratkaisu toteutettiin laittamalla kiinnikkeet kattoparruun ja niihin sakkelin avulla kettingit, joissa puuriuku lepää.

Saunan eteinen on myös mahdollinen paikka hiirien vierailulle, joten sinne laitettiin myös riuku, johon matot voi nostaa suojaan. Tällä kertaa kiinnitystä varten seinään laitettiin puiset tukilevyt, joihin sahattiin kolo riulle. Riuku lepää näiden kolojen varassa.

Toki hiiret voivat seiniä pitkin kiipeillä noiden riukujenkin päälle, mutta eivät varmaankaan jää sinne asustelemaan.

Metsän satoa talteen eli kävyt sytykkeinä

Taas on se aika vuodesta, kun puuliesi ja uunit ovat  käytössä. Talveen varustautumiseen kuuluu pitkin kesää klapien tekeminen, mutta ei pidä unohtaa myöskään sytykkeitä.

Sytykkeinä tulee käytettyä tietysti sanomalehtiä, mutta myös höylälastuja, joita on viime aikoina tullut saavi tolkulla erinäisistä projekteista. Ja sitten on myös tuo luonnon oma sytyketehdas eli kävyt. Ainut vain, että kävyt pitää muistaa kerätä ennen kuin lumi peittää maan.

Välillä sitä tuntee olevansa kuin orava, kun haaliin näitä talvivarastoja kokoon.

Kun on pimeää

Kaupungissa kasvaneena maalla oleva pimeys hämmästyttää vuodesta toiseen. Kun on pimeää, niin silloin on todellakin pimeää. Kaupungissa hajavaloa tulee aina jostain päin, mutta maalla ainut valonlähde esimerkiksi ulkona on tähdet ja kuu, ellei ole pilviä taivaalla, jolloin edes niitä ei näy. Niinpä olen ottanut erilaisia valolähteitä käyttöön hämärän ajaksi lamppujen kaveriksi.

Sisällä minulla on muutama
Clas Ohlsonin hämäräkytkimellä varustettu led-kynttilä roikkumassa lyhdyissä. Kyseinen kynttilä on siitä mukava, että siinä on vahapinta eli näyttää enemmän aidolta kynttilältä. Lisäksi led-kynttilät ovat turvallisia jättää niihinkin tiloihin, joissa ei olla koko ajan vahtimassa tulta, kuten kuistille. Jos tälläistä kynttilää kaipaa, niin kannattaa kiirehtiä, sillä kyseinen kynttilä on kuulema poistumassa kaupan valikoimasta.

Yövalo on myös kätevä niissä huoneissa, joiden läpi pitää hämärällä kulkea ja joissa valokatkaisija ei osu juuri kulkusuunnan oven viereen.


 Ulkona minulla on Airamin aurinkokennolyhtyjä, joita siirtelen aina milloin minnekin. On paljon helpompi suunnata esimerkiksi kohti saunaa illan hämärässä, kun näkee edes pienen pisteen mihin suuntaan kävellä.

Enemmänkin valolähteitä voisi olla, mutta toisaalta pieni hämärä tekee välillä hyvää.