Loviisan vanhat talot -löytö

Olin eilen vierailemassa Loviisan vanhat talot tapahtumassa. Kyllä oli taas niin paljon kaunista katsottavaa, että saa pitkään sulatella kaikkea näkemäänsä.

Tapasin matkalla myös japanilaisen naisen, jonka kanssa sitten vietimmekin lopun päivää yhdessä. Hän oli niin kiitollinen siitä kun kerroin ja selitin hänelle asioita. Kyllä sitä taas heräsi omatkin silmät ulkomaalaisen seurassa huomaamaan miten harvinaista on tälläiset vanhojen talojen miljööt. Tai yleensäkin se, että maisemassa on tilaa, että voi nähdä taivaan. Tokiolainen ei näe kotonaan kuin vain pienen palan taivasta ja me taas saamme maalla nauttia avaruudesta, hiljaisuudesta ja pimeydestä ympärillämme. Eilinen oli siis suomalaisen designin, kulttuurin ja rakennushistorian päivä.

Ja sitten se minun löytö. Olen haaveillut jo vuosia, että voi kun löytäisin sellaisen kapean 1920-1930 -luvuilla käytetyn leivänpaahtimen. En pidä yhtään noista tällä hetkellä kaupassa olevista pienistä, pyöreistä leivänpaahtimista. Haaveissa on sitä vastoin ollut tuo lähes sata vuotta sitten käytössä ollut kapeampi leivänpaahdinmalli, johon saa sopivasti pari leipäpalaa. Kauaa ei siis tarvinnut eilen miettiä kun vihdoin haaveilemani leivänpaahdin tuli vastaan. Toki tunsin selässäni kun sitä koko päivän kannoin, mutta se on pientä. Vihdoin sain leivänpaahtimeni.

Kelsiturkista kiikkutuolin matto

Minusta on tullut viime vuosina suuri kiikkutuolin ystävä. Siinä on niin mukava aloittaa päivä aamuteetä juoden. Samoin siihen on kiva istahtaa hetkeksi ruuan jälkeen pohtimaan seuraavia töitä ja illalla siitä on hyvä katsella telkkaria.

Mitä enemmän olen kiikkutuolia käyttänyt, olen oppinut ymmärtämään, miksi vanhemmat ihmiset haluavat kiikkutuoliin suojan, kiikkutuolimaton. Vaikka kiikkutuoli onkin mukava istua, niin kyllähän ne selkänojan pinnat alkavat selässä tuntua, varsinkin jos tuolissa pidemmän aikaa kerralla istuu.

Niinpä minäkin aloin haaveilemaan jonkinlaisesta pehmusteesta kiikkutuoliin.  Ensimmäisenä mieleen tuli lampaantalja, mutta aika kalliita ovat, varsinkin haaveilemani tummat taljat. Sitten keksin, että kirpputorithan pursuavat vanhoja kelsiturkkeja ja myös niitä tummasävyisiä löytyy. Niinpä siis tuumasta toimeen ja kirpputoreilla silmät auki.

Eipä tarvinnut kelsiturkkia pitkään kirpputoreilta etsiä, kun vastaan tuli juuri sopivan värinen, pitkä naisten, ehkä noin 70-luvulla tehty, turkki sopuhintaan. Mäntysuopaa peliin ja takki pesuun ja siitä sitten jatkotyöstämään ja saumoja auki ratkomaan. Takin selkäpuolesta tuli oikein hyvä ensimmäinen kappale ja etupuolen helmasta, paloja yhdistelemällä loput. Ainoastaan kaksi saumaa jouduin siis ompelemaan (etukappaleiden yhdistäminen ja liittäminen selkäpuolen palaan), loput hoitui purkamalla ja leikkaamalla. Tyytyväinen olen. Kelsiturkki sai uuden elämän ja minä kaivattua pehmustetta kiikkutuoliin.

Suolasalkkari

Olen jo pidemmän aikaa etsinyt konstailematonta suolasalkkaria, jossa olisi suomen kielinen teksti. Nyt sellainen tuli vastaan ja samaan sarjaan sain vielä jauhoille oman säilytysastiansa. Ei voi kun ihailla noita vanhoja esineitä, yksinkertaisia malleja, taidokkaasti tehtyjä ja niin toimivia. Huippu designia :)

Kasveja piirroksin

Kasviaiheisten opetustaulujen kaveriksi löytyi vanha koulukirja, joka sisältää toinen toistaan ihanampia piirroksia tutuista kasveista. Mieli tekisi kehystää muutama sivu tauluksi. Niin...ja entäpä jos ensi kesänä keräisi muutamia kasveja, kuivaisi ne vanhaan tyyliin ja tekisi niistä jonkun kesätaulun :)

Herkku Makeisia

Herttainen, iso makeispurkki sai kirpputorilla hymyilemään. Millaista olisi ostaa kaupasta Herkku makeisia, Snickersien, Twixien ja Marsien sijaan. Miten englannin kieli onkaan köyhdyttänyt suomenkielistä nimeämistä. Kotonani siis luvassa jatkossa Herkku makeisia, makeispurkista :)

Ajan tasalla

Hieman lommoinen kattilankansikello tarttui mukaan kirpputorilta. Euron ostos muistuttamassa että kellonkin voisi toteuttaa luovemmin. Kattilankansi sopii keittiöön. Mitähän sitä keksisi makuuhuoneeseen tai kirjastohuoneen puolelle...

Wiestitysväline

Aivan ihana 1930-luvulla tuotannossa ollut Continental kirjoituskone tuli vastaan kirpputorilla ja aivan pilkkahintaan. Miten mukavalta tuntuu jättää kotona viestejä perheenjäsenille vanhaan tyyliin, paperille naputtaen. Ei kaiken tarvitse olla sähköistä.

Retrokukan lumoa

Ruskea ei ole lempivärini, mutta kun tämä verho tuli vastaan niin jotenkin vain oli pakko ostaa se. Niin ihana retrokukkakuvio ettei sitä voinut vastustaa. Nyt vain pitäisi keksiä mitä tuosta kankaasta tekisi :)

Ulkoilmakirpputorin satoa

Kirpputorit joilla omistajat itse ovat myymässä tavaroitaan päihittävät kyllä reilusti itsepalvelukirpputorit. Tavaran historia tulee jotenkin elävämmäksi. Vanha matto ei ole enää vain vanha matto, vaan iloisen perheen vanha kesämökin matto ja lasit ovat vanhan suloisen mummon kaappien siivouksen satoa.

Boolilasit

Nyt on sitten boolilasit ja kauhakin valmiina juhlia varten. Pitää varmaan pitää jotkut kesänalkujuhlat :) Taas oli kirpputorilla myyjä, joka ei tiennyt mitä aarretta myy. Nanny Stillin Kehrä boolilasit maksoivat vain 50 senttiä kappale.

Sateisen päivän kirpputorilöydöt

Vanha, kaunis emalikattila ja ajanhenkeen sopivat pannunaluset tarttuivat mukaan kirpputorikierroksella. Virkkaamieni patalappujen värit sopisi hyvin tähän retrokattilaan, täytyypä tehdäkin niitä lisää. Ja sitten ei kuvasta puutu enää kuin se herkullinen ruoka :)

Opetustaulut

Kirpputoreilla kiertäminen kannattaa. Pitkään hakusessa ollut kasviaiheinen opetustaulu työhuoneeseen löytyi ja vielä väritkin aivan minun makuuni :)

Haloo, kuuluuko?

Olen jo pitkään etsinyt vanhoja puhelimia ja nyt vihdoin löysin kaksi sellaista. Haaveena saada nämä toimimaan sisäpuhelimina. Näissä on jotain niin ihanan nostalgista.