Puulaatikot

Sitä meinaa aina unohtaa, että talo kätkee kaikenlaisia löytöjä, kun vain hieman silmiään avaa. Mietin eilen, että pitää varmaan ostaa seuraavan kerran kaupassa käydessä muutama muovilaatikko kaiken maailman kukkaruukuille, joita pyörii varastohuoneen pöydällä ja nurkissa. Onneksi kuitenkin pysähdyin hetkeksi miettimään tuota ylimääräisen tavaran ostamista. Miksi ostaa lisää tavaraa kun liiterin nurkissa pyöri näitä ihastuttavia puulaatikoita ja muitakin puisia astioita Hieman vettä ja sopivasti kuurausta päälle ja niin on taas tavaroita otettu hyötykäyttöön.

Hyttyssuoja pitsiverhosta

Vanhan talon ilmanvaihdon varmistamiseksi ikkunoiden auki pitäminen on elinehto. Mutta mites pitää ikkunoita auki kesällä, kun sisään tulee kasapäin kärpäsiä. Ratkaisuksi tähän ongelmaan olen puuhaillut pikkuhiljaa hyttyssuojia. Ajatuksena on saada joka huoneeseen oman näköinen hyttyssuoja.

Kierrätyshengessä hyttyssuojan kehikot on tehty vanhoista, puisista jalkalistoista ja muovisen hyttysverkon sijaan on käytetty vanhoja pitsiverhoja.

Ihan ei mennyt tämä projekti putkeen, sillä jalkalistat osoittautuivat niin kovaksi materiaaliksi, ettei nitojani teho tuntunut oikein riittävän. Välillä paukuttelin niittejä vasaralla syvemmälle ja välillä otin avuksi nupinaulat.

No, oleellistahan ei ole se millaista reittiä pitkin pääsee perille vaan se, että pääsee perille. Kyllä nyt taas kelpaa tuulettaa...

Kelsiturkista ja villapaidasta tuunaten

Tuunasin jokin aika sitten kelsiturkista kiikkutuolin maton. No, jotain käyttöähän niille lopuille kelsiturkin paloillekin piti keksiä, joten tuunasin niistä sitten itselleni pienen takin.

Koska kelsturkin takakappale oli käytetty kiikkutuolin mattoon, niin jotain piti keksiä tilalle. Sopivasti kaapista löytyi pesussa vahingossa kutistunut, huopunut villatakki.Siitäpä sitten ratkomaan villatakin takaosaa irti ja ompelemaan se kiinni kelsiturkkiin.

Hieman lisää pituutta takkiin sain villatakin kauluksesta, josta tuli oiva resori takin takaosaan. Kelsiturkin etuosaan lisäsin villatakin etuosan kappaleita. Villatakin hihoista saa vielä hyvät säärystimet. Nyt on lämmintä syksyn viimaan.

Kelsiturkista kiikkutuolin matto

Minusta on tullut viime vuosina suuri kiikkutuolin ystävä. Siinä on niin mukava aloittaa päivä aamuteetä juoden. Samoin siihen on kiva istahtaa hetkeksi ruuan jälkeen pohtimaan seuraavia töitä ja illalla siitä on hyvä katsella telkkaria.

Mitä enemmän olen kiikkutuolia käyttänyt, olen oppinut ymmärtämään, miksi vanhemmat ihmiset haluavat kiikkutuoliin suojan, kiikkutuolimaton. Vaikka kiikkutuoli onkin mukava istua, niin kyllähän ne selkänojan pinnat alkavat selässä tuntua, varsinkin jos tuolissa pidemmän aikaa kerralla istuu.

Niinpä minäkin aloin haaveilemaan jonkinlaisesta pehmusteesta kiikkutuoliin.  Ensimmäisenä mieleen tuli lampaantalja, mutta aika kalliita ovat, varsinkin haaveilemani tummat taljat. Sitten keksin, että kirpputorithan pursuavat vanhoja kelsiturkkeja ja myös niitä tummasävyisiä löytyy. Niinpä siis tuumasta toimeen ja kirpputoreilla silmät auki.

Eipä tarvinnut kelsiturkkia pitkään kirpputoreilta etsiä, kun vastaan tuli juuri sopivan värinen, pitkä naisten, ehkä noin 70-luvulla tehty, turkki sopuhintaan. Mäntysuopaa peliin ja takki pesuun ja siitä sitten jatkotyöstämään ja saumoja auki ratkomaan. Takin selkäpuolesta tuli oikein hyvä ensimmäinen kappale ja etupuolen helmasta, paloja yhdistelemällä loput. Ainoastaan kaksi saumaa jouduin siis ompelemaan (etukappaleiden yhdistäminen ja liittäminen selkäpuolen palaan), loput hoitui purkamalla ja leikkaamalla. Tyytyväinen olen. Kelsiturkki sai uuden elämän ja minä kaivattua pehmustetta kiikkutuoliin.