Helmikuun valkoiset puut

 Kyllä luonto osaa järjestää niin kaunista ja monipuolista ihailtavaa. Syksyllä  ruska ja pakkasen lauhtuessa sokerikuorrutetut puut. Vaikka mieli jo vaeltelee kesän taimiasioissa niin kyllä minä nautin talvestakin. Ei kyllästytä vielä yhtään. Nyt kun aurinkokin näyttäytyy useammin niin talven, lumen kauneus pääsee oikein oikeuksiinsa. Kuukausi niin omenapuiden leikkaukset jo mielessä ja parin kuukauden päästä jo istutusasiat kovasti pinnalla. Paras nauttia nyt siis näistä luonnon taideteoksista.

Marraskuinen päivä

Onhan se sen verran harvinaista herkkua, että maa on valkoinen jo marraskuussa, että piti se ikuistaa valokuviin. Ensi viikolle onkin jo luvassa plus asteita, joten nämä vähäiset lumet saavat varmaan kyytiä.

Ihana oli ilma taas tänään puuhastella ulkona kun kovin pakkanen on jo hellittänyt ja mittari näytti juuri ja juuri pakkaslukemia. Tuli karsittua myrskyn kaatamaa puuta ja napsittua samalla havuja talvikoristeita varten. On se talvi vaan kaunista aikaa...

Raato

On se kumma, etten minä millään totu näihin eläinten raatoihin.

Viime kesänä eläimet valtasivat minun sadevesiastiat ja kastelukannut. Opin, ettei sadevesitynnyreitä voi jättää avoinaisiksi, sillä muuten oravat ja linnut menevät ja kuolevat sinne. Hiiret taas tuntuivat pitävän kastelukannuista, sillä niitä meni kahteen eri kastelukannuun pitkin kesää. Yhdessä kannussa, jota en ollut vähään aikaan käyttänyt, haju oli karmaiseva, kun hiiren raato oli saanut siellä olla koskemattomana pidemmän aikaa.

Tänä vuonna olen ollut viisaampi, enkä ole jättänyt sadevesiastioita avoimeksi ja kastelukannutkin olen pitänyt tyhjinä käyttöjen välillä, mutta eipä niihin eläinten raatoihin törmäämistä voi silti välttää.

Kuvassa näkyvään raatoon törmäsin ja melkein astuin päälle, ihan pihapiirissä. Mikähän eläin tämä on ollut? Pitkin kesää näitä eläinten raatoja, karvakasoja luineen on tullut vastaan siellä ja täällä.  Yhden ulkorakennuksen ullakolla oli kahden oravan nahkat ja hiiren raatoja on löytynyt myös muutamia. Luonnollistahan se on, että eläimetkin kuolevat, mutta olisihan se kivempi jos nämä eläinten raadot olisivat pihapiiriä hieman kauempana...

Koivunsiemenet lentää

Koivunsiemenet ovat lentäneet jo toista viikkoa siihen malliin, että taitaa olla tämän kesän ulkomaalaukset tehty. Siemenet tarttuvat niin ikävästi juuri maalattuun pintaan, ettei viitsi ainakaan kovin näkyvälle paikalle tulevia pintoja pahemmin maalailla.

Vanha kanssa totesi, että 9 viikkoa siitä, kun koivun siemenet ilmestyvät leijalemaan, sataa lunta. Laskeskelin tuossa, että jos vanhan kansan ennustukset pitää paikkansa, niin tänä vuonna lunta saadaan jo syyskuun puolen välin jälkeen.