Pyykinpesu ja pulsaattoripesukone

Pyykinpesu hoituu viemärittömässä talossani kätevästi pulsaattoripesukoneella. Pulsaattoripesukoneita myydään myös uutena, mutta itse halusin hieman vanhemman mallin, sillä niillä voi pestä myös hieman korkeampia lämpötiloja vaativia pyykkejä. Tällä hetkellä käytössäni on Rosenlewin Sirkka niminen pulsaattorikone.

Kun ostin kyseisen koneen, niin siinä oli hieman ruostetta ulkokuoressa, mutta pesukoneen sisätilat olivat täysin moitteettomassa kunnossa. Ruosteen poistin porakoneen ja siihen laitettavien teräsharjojen avulla ja päälle laitoin Miranolin Metallack-maalia. Ruostetta yritin toki poistaa mahdollisimman hyvin, mutta kyseistä maalia voi laittaa myös suoraan ruosteisen metallipinnan päälle. Kuoren sisäpuolelle ruiskutin vielä ruosteenestoon sopivaa sinkkimaalia. Lopputulos oli minusta oikeastaan söpömpi kuin täysin valkoinen, uusi pulsaattorikone.

Itse pyykinpesu tapahtuu tällä hetkellä kuistilla ja kesällä ulkona. Kunhan remontti sisätiloissa edistyy, niin pyykkääminen siirtyy muihin tiloihin. Tällä hetkellä mennään kuitenkin tällä järjestelyllä. Pulsaattoripesukone on sen verran kevyt siirtää, että varsinkin tuo ulkona pyykkääminen kesäisin on tosi toimiva ratkaisu. Siinä voi pyykkiä pestessä puuhata pihalla jotain pientä ja nauttia samalla auringonpaisteesta.

Pulsaattoripesukoneella peseminen on varsin nopeaa ja vaivatonta. Toki käytetty vesi pitää erikseen kantaa ja lämmittää, mikä toki vie oman aikansa, mutta varsinainen pesutapahtuma on nopea. Jotenkin pulsaattoripesukoneella pyykkäämisessä on sitä jotain. Tuntee tekevänsä jotain, eikä vain laita vaatteita johonkin "mustaan laatikkoon" ja paina napista. Ja kuitenkin, pyykkääminen on varsin vaivatonta ja kevyttä jos vertaa miten entisaikojen pyykkimuijat hoitivat kaiken pyykin käsin pesten.

Työhanskat ojennukseen

Kyllästyin siihen, kun työhanskani lojuivat aina kuistin tuolien päällä epämääräisinä kasoina. Niin, minulla on aina useita eri työhanskoja käytössä. On puutarhahommiin omat, maalaamiseen toiset, kosteisiin hommiin kolmannet etc.

Ratkaisuksi rumiin työhanskakasoihin tuunasin talon varastoista löytyneestä vanhasta puulaatikosta työhanskalaatikon.

Tämä tuunaminen oli nopeasti tehty. Puulaatikosta puuttui sopivasti yksi lauta edestä, joten pesin vain laatikon, porasin reiät sivuihin, pujotin narun reikiin, tein solmut narun päihin ja ripustin laatikon roikkumaan eteisen naulakkoon. Nyt ei työhanskat ole epäsiististi tuolien päällä vaan kauniisti omassa laatikossaan.

Kelsiturkista ja villapaidasta tuunaten

Tuunasin jokin aika sitten kelsiturkista kiikkutuolin maton. No, jotain käyttöähän niille lopuille kelsiturkin paloillekin piti keksiä, joten tuunasin niistä sitten itselleni pienen takin.

Koska kelsturkin takakappale oli käytetty kiikkutuolin mattoon, niin jotain piti keksiä tilalle. Sopivasti kaapista löytyi pesussa vahingossa kutistunut, huopunut villatakki.Siitäpä sitten ratkomaan villatakin takaosaa irti ja ompelemaan se kiinni kelsiturkkiin.

Hieman lisää pituutta takkiin sain villatakin kauluksesta, josta tuli oiva resori takin takaosaan. Kelsiturkin etuosaan lisäsin villatakin etuosan kappaleita. Villatakin hihoista saa vielä hyvät säärystimet. Nyt on lämmintä syksyn viimaan.

Kelsiturkista kiikkutuolin matto

Minusta on tullut viime vuosina suuri kiikkutuolin ystävä. Siinä on niin mukava aloittaa päivä aamuteetä juoden. Samoin siihen on kiva istahtaa hetkeksi ruuan jälkeen pohtimaan seuraavia töitä ja illalla siitä on hyvä katsella telkkaria.

Mitä enemmän olen kiikkutuolia käyttänyt, olen oppinut ymmärtämään, miksi vanhemmat ihmiset haluavat kiikkutuoliin suojan, kiikkutuolimaton. Vaikka kiikkutuoli onkin mukava istua, niin kyllähän ne selkänojan pinnat alkavat selässä tuntua, varsinkin jos tuolissa pidemmän aikaa kerralla istuu.

Niinpä minäkin aloin haaveilemaan jonkinlaisesta pehmusteesta kiikkutuoliin.  Ensimmäisenä mieleen tuli lampaantalja, mutta aika kalliita ovat, varsinkin haaveilemani tummat taljat. Sitten keksin, että kirpputorithan pursuavat vanhoja kelsiturkkeja ja myös niitä tummasävyisiä löytyy. Niinpä siis tuumasta toimeen ja kirpputoreilla silmät auki.

Eipä tarvinnut kelsiturkkia pitkään kirpputoreilta etsiä, kun vastaan tuli juuri sopivan värinen, pitkä naisten, ehkä noin 70-luvulla tehty, turkki sopuhintaan. Mäntysuopaa peliin ja takki pesuun ja siitä sitten jatkotyöstämään ja saumoja auki ratkomaan. Takin selkäpuolesta tuli oikein hyvä ensimmäinen kappale ja etupuolen helmasta, paloja yhdistelemällä loput. Ainoastaan kaksi saumaa jouduin siis ompelemaan (etukappaleiden yhdistäminen ja liittäminen selkäpuolen palaan), loput hoitui purkamalla ja leikkaamalla. Tyytyväinen olen. Kelsiturkki sai uuden elämän ja minä kaivattua pehmustetta kiikkutuoliin.

Kaappien tuunaus hyllypapereilla ja vahakankaalla

Kylläpä sitä voikin olla iloinen siisteistä kaapeista.

Lapsuudessani kaapeissa oli aina hyllypaperit, mutta nykyään hyllypapereita alkaa olla jo vaikea löytää kaupoista. Onnistuin kuitenkin löytämään vanhan talon henkeen sopivia hyllypapereita vielä muutaman rullan ja niitä sitten innolla laitoin talossa oleviin kaappeihin.

Kylmässä eteisessä olevaan kaappiin laitoin myös hyllylautojen päälle Ikean vahakangasta. Se on näin helpompi pitää puhtaana, kun voi pyyhkiä reilusti kostealla rätillä.

Keittiökaappi oli myös kuin mitoitettu Ikean muovilaatikoille. Laitoin niitä sitten muutamalle hyllylle, kuin tuplavarmistukseksi, ettei vain hiiret pääse kaappissa oleviin tavaroihini, jos onnistuvat tulemaan tupaan.

Kyllä nyt silmä lepää...