Puolukkanauhaa

Puolukoista tehdyt nauha- ja remmiohjeet ovat tulleet tänä syksynä vastaani siellä & täällä. Ja lopulta päätin itsekin kokeilla, että mistä oikein on kysymys.

Ohjehan on helppo.

• Puolukat hienonnetaan hienoksi esimerkiksi sauva- tai tehosekoittajalla
• Joukkoon lisätään hieman hunajaa makeutta tuomaan. Minä olin hyvin maltillinen tuon hunajan suhteen ja laitoin vain reilun teelusikallisen paria desiä puolukkasurvosta kohden. Silti lopputulos ei ollut makuuni yhtään liian hapan eli hunajan voisi hyvin jättää kokonaankin pois.
• Lopuksi puolukkasurvoksen joukkoon voisi vielä lisätä sitruunaa makua terävöittämään, mutta tämänkin voi jättää pois
• Ja sitten vain seos leivinpaperille noin 0,5 cm kerroksena ja kuivuriin/uuniin
   

Oikeaa kuivausaikaa hieman etsiskelin ja kuivauksen edetessä ihmettelin, että mitenköhän saan levyn leivinpaperista irti, mutta kun tuotos lopulta oli kosketuskuiva niin hyvin lähti puolukkalevy irti paperista. Lopputuotos on geelimäinen, sitkeä ja käy hyvin hedelmäkarkkien korvikkeina. Näitä täytyy tehdä lisää! Ja hmm...mitähän muita marjoja, hedelmiä voisi käyttää...

Luumujen aikaan

Tämä vuosi on ollut kyllä poikkeuksellinen vuosi omena- ja luumusadon suhteen. Oma luumupuuni ei vielä tuota satoa, mutta sen emopuu innostui tänä vuonna tuottamaan sitäkin enemmän. Satoa tuli niin paljon, että minäkin sain lahjaksi useamman kilon luumuja. Suuren satomäärän lisäksi, luumut ovat myös tavallista isompia ja maukkaampia.

Pakastin pursuaa jo marjoista, joten luumujen suhteen päätin turvautua hillojen keittoon. Aika suurpiirteisellä ohjeella hilloja keittelin. Jotain tämän tapaista ohjetta käytin:

• 1 kg kivettömiä luumuja
• 3-4 dl hillosokeria
• 1/2 sitruunan mehu
• loraus konjakkia

Välillä loppui sitruuna kesken ja välillä jäi konjakki välistä, mutta yhtä kaikki tosi hyvää hilloa tuli. Yleensä ohjeissa on marja/hedelmä kiloa kohden käytetty 500 g sokeria, mutta niin suuri sokerimäärä tuntui luumun kohdalla liian suurelta. Hieno maku peittyi alle. Saa nähdä miten hillot säilyvät vähäisemmällä sokerimäärällä. Ainahan hilloja voi siirtää pakastimen puolelle, kunhan sinne tulee taas talven mittaan tilaa.

Kyselin luumupuun omistajalta, että miten hän oli luumupuuta hoitanut, kun niin hyviä luumuja oli saanut. Lehtiä, lehtiä, lehtiä ja kalkkia/tuhkaa oli hänen reseptinsä. Lisäksi hän totesi, että luumupuun pitää olla puu, ei pensas eli sitä pitää myös leikata jossain määrin. Kyllä nousi taas into kärrätä puiden lehtiä syksyn mittaan oman pienen luumupuuni alle. Josko sekin muutaman vuoden päästä antaisi jo satoa säilöttäväksi.