Klapeja, klapeja..

On se kumma, ettei nuo muutama vuosi sitten myrskyn kaatamat puut lopu millään. Aina jossain välissä sitä innostuu muutamaksi tunniksi halkomaan pöllejä ja saakin aikaiseksi ison kasan klapeja, mutta aina niitä uusia pöllejä jostain ilmaantuu halkomakoneen viereen. No, eipähän lopu polttopuut vähään aikaan.

Kyllä on moneen kertaan tullut mieleen, että miten kätevää se on kun nykyään on nuo halkomakoneet. Jos noita toista sataa vuotta vanhoja puita rupeaisi kirveellä halkomaan niin siinä menisi ikä ja terveys. Klapien teko halkomakoneella on kivan kevyttä puuhaa ja jotenkin rentouttavaa monitonisuudessaan. Siinä on jotain samaa meditatiivista kuin sukkien kutomisessa. Ei tarvitse ajatella liikoja. Keskittyy vain laittamaan pöllin halkomakoneen päälle, painaa napista, vetää vivusta ja odottaa...